Somea vai mediatyökaluja?

Kiitos Hannu kutsusta kirjoittelemaan pedagogiikasta. Haluan nostaa aiheen, josta keskustelen päivittäin muiden kouluttajien kanssa. Aina kun Kiltakoulut-toimintamalli mainitaan, samaan hengenvetoon tulee sosiaalinen media.

Aineisto-Wikimme iPadin näytöllä...

Somesta
Some-huuma on onneksi vähän jo laskemassa, mutta itse neljän vuoden ajan mediatyökaluja opetuksen apuna hyödyntäneenä törmään edelleenkin kommentteihin kuten "kyllähän teidän on helppoa netissä opettaa" ja "helppoahan tuo, kun on noin nuorten suosima ala"....

Asentajakilta Hämeenlinnan ja Pintakillan edustajat projektiaudin edessä... Yhteistyötä ja vastuuta, oikeita töitä ja projekteja...

Kyllä, kommentoijat ovat osin oikeassa, nyt on sähköisessä muodossa mittava aineistopankki, neljän vuoden työn tuotos ja alakin on nuorten suosiossa, mutta sen vuoksi, että olemme määrätietoisesti kehittäneet opetusta työelämälähtöisesti ja opiskelijoiden oppimista palvellen. Opiskelijamme pääsevät toisena vuonna ottamaan osaa projekteihin, joiden avulla opitaan työelämän pelisääntöjä sekä vastuun kantamista omista toimista.

Hyödynnettävyys
Mediatyökaluista ei ole mitään hyötyä, jos kouluttaja/opettaja ei ole etukäteen miettinyt, miten tietoa siirretään niitä hyödyntäen. Myös laitteiden käytön perusteet tulee opetella itse ennen ensimmäistäkään tuntia, jossa mediatyökaluja aikoo hyödyntää. Melkein aina lähdetään ns. laite edellä, eli hienot padit jaetaan luokalle, sitten mietitään, että: "Eihän ne tehneet niillä muuta kuin pelasivat ja surffasivat netissä.... Huonoja työkaluja, palataan vanhaan ja hyvään.."

Mediatyökalut ovat nimenomaan työkaluja, opettajan pedagogiikan lisäksi harkittuja, mietittyjä apuvälineitä, joiden avulla saavutetaan ajattelun ja opittavan tiedon parempi hyödynnettävyys. Mediatyökalujen osuus pedagogisista toimintamalleista tai niiden osista on itselläni n. 5 - 10 %, loppu on muita pedagogisia toimintamalleja. Oma alani, teollinen pintakäsittely, on erittäin käsityövaltainen, joten osa teoriatuntien tiedon siirrosta, oppilaan reflektointi(teoriatietoon, osin käytännön tietoonkin) sekä  materiaalipankki aikataulutuksineen, toimintasuunnitelmiin löytyy digitaalisessa, kaikilla laitteilla saavutettavassa muodossa.

Erilaisia oppijoita
Tiedon hallinnassa on tapahtunut muutos, ennen opettaja oli se, joka tiesi ja jakoi tietonsa oppijoille.(pääosin auditiivisesti luennoiden) Nykyisin oppijat etsivät tietoa omilla  työkaluillaan, opettajan on osattava siirtyä eri rooliin, valmentavaan, ohjaavaan ja oikea-aikaiseen tiedon hallintaa kuratoivaan rooliin. Tässä on myös toinenkin puoli, akateemisesti oppivat eivät välttämättä enää pärjääkään yhtä hyvin, kun tiedon hankkimisessa pitää pystyä soveltamaan käytännön menettelytapoja entistä enemmän. Koulussa tulisin osata ohjata montaa eri oppimistyyliä hyödyntäen, ei vain sitä tyyliä minkä opettaja kokee itselleen sopivammaksi. Tällöin punnitaan myös opettajan oma motivaatio, sillä epämukavuusalueelle meneminen saattaa olla ainoa keino.

Aiheesta lisää Opettajakillan sivustolla.

Jari Välkkynen,
tuore ammatillinen erityisopettaja,
Kiltakoulut-valmentaja

Pulahdus teollisen pintakäsittelyn maailmaan

Vierailin aamusta vuosien takaisessa työpaikassa ja siinä ympäristössä, missä Kroy&Troy hanketta ja sen osatoteutusta Pintakiltaa Välkkysen Jarin kanssa ideoin. Sinällään Pintakilta ja Kiltakoulut ovat Jarin kätten töitä.

Hyvältä näytti, aikuisia ammattitutkintolaisia ja nuoria perusopiskelijoita ei oltu eritelty. Aluksi parvella nopea teoriapläjäys, kaikille yhteinen, ja töiden jako. En tiedä, kuinka moni aikuisista suoritti pt:a, at:a tai eat:oa. Mutta hienosti työskentely salissa lähti alkuun, vaikea nopealla silmäyksellä sanoa, moniko nuori neuvoi aikuista ja päinvastoin. Näytti luentevalta. Työt vaikuttivat mielenkiintoisilta tai innostivat selvästi suunnittelemaan tehtävän, ja tekemään sen. Tekemisen meininki ja positiivinen, hyväntuulinen henki päällä.

Teollista pintakäsittelyä voidaan opettaa näköjään kiinnostavasti, lyhyt opetustuokio teoriaa ja samalla mitä se merkitsee käytännössä, ja välittömästi soveltamaan saatua oppia, kokeilemaan, testaamaan ja luomaan kenties uutta osaamista. Eli käännetyn oppimisen konkreettinen malliesimerkki.

Työsalitehtävät olivat myös kasvanee muutamassa vuodessa ehkä houkuttelevimmiksi, sattumaa vai työelämäintegraation tulosta. Ehkä työelämästä mukana lähipäivillä oli omia töitä. Positiivisempi, reippaampi draivi selkeästi verrattuna entiseen. Ehkä avoin yhteistyö joka suuntaan tuo toimintaan tällaisia elementtejä.

Mukavaa pöhinää kauppakamarilla

Keskiviikkona oli todella miellyttävä palaveri kauppakamarin tiloissa. Osallistujina järjestäjä, työelämän edustajisto, Koulutuskeskus Tavastian ja Hamkin edustajia. Tavoitteena selvittää ja kehittää koulutuksen ja työelämän yhteistyötä ja vuoropuhelua.

Tavastialta yhtenä edustajana oli Jari Välkkynen. Hänen kanssaan toteutin vuosia sitten hankkeen, jonka tulokset jatkavat elämäänsä. Olennaisia asioita tuloksissa ovat oppilaiden, työelämän ja koulun tiivis yhteistyö, sosiaalisen median mahdollisuuksien hyödyntäminen ennen kaikkea hyvänä välineenä, työelämän ja koulutuksen tiivis vuoropuhelu ja integraatio. Myöskin valtakunnallisen pintakäsittelyalan opetussuunnitelman muutos on yksi osatuotos, ja työ jatkuu. Opettajayhteisön tiivis yhteistyö opetuksen järjestämisessä ja järjestelemisessä on myös merkittävä muutos siihen tilanteeseen, mikä monilla aloilla on käytänne. Kuulin Jarilta, että työmme tuloksia käytetään koulutuksessa jopa maapallon toisella puolella, Etelä-Amerikassa.

Pohdimme Jarin kanssa, miksi hanke onnistui. Ensiksikin, minulla oli tarve Jarin kaltaiselle toimijalle. Jarilla oli samanaikaisesti tarve juuri senkaltaiselle muutokselle ja mullistukselle, johon etsin ennakkoluulotonta toteuttajaa. Kolmas, ja merkittävin asia projektin onnistumiselle oli Opetushallituksen Minna Taivassalon vankkumaton ja täysi tuki asioille, joita teimme. Toisin sanoen, kun hiekkaa alkoi olla rattaissa kylliksi ja eteneminen oli pysähtyä, Minna ohjasi hanketta niin, että meidän toimintamahdollisuudet palautuivat. Toimijoilla pitää siis olla toimintaedellytykset kunnossa, muuten hankkeet ovat puuhastelua ilman sen kummempia tavoitteita.

Tutustuin tilaisuudessa Hamkin Birgitta Varjoseen, ja arvioimme, onko rakennustekniikassa mitään mahdollisuuksia toteuttaa jotain vastaavaa. Strategia sitä edellyttäisi, ideat ja osaaminen on, puuttuu resurssit ja mahdollisuudet: toimiva, eteenpäinmenevä ja -katsova moduulutiimi ja lisenssi, toisin sanoen puuttuvat kaikki edellytykset toimia, muu jo on. Toisin sanoen rakennusosasto ei lähde tähän kehitystehtävään.

Miksi miellyimme ajatukseen, jonka Jari Välkkynen esitteli meille tilaisuudessa? Ensiksi, se on juuri sitä, mitä Hamkin strategioihin on kirjoitettu. Toiseksi, se tukee sitä roolitusta, mitä tänä päivänä kaivataan opetuksessa ja oppimisessa. Kolmanneksi, se korostaa työelämäyhteistyötä ja työelämän sisältöjen ja ajatusten tuomista yhdeksi koulutuksen rutiiniksi. Neljäs iso pointti on sosiokonstruktivismi, viimeiset kymmenkunta vuotta hallinnut ajatus siitä, mitä on oppiminen. Sana sosio eli yhdessä, yhteistuumin tuli mukaan ehkä 2000-luvun alkupuolella. Sinänsä koulutuksessa on näin toimittu pidempään tietyillä aloilla, kun todettiin, että valmistuneet ja koulutetut ihmiset ovat kädettömiä ja sanattomia työelämään siirtyessään. Vertaa PBL eli ongelmalähtöinen oppiminen.

Toisin sanoen pohdittavana on ns. Flipped Classroom ajatus: Entisen luonnointityyppinen opetus korvataan tyylillä, mikä korostaa yhteistyötä, tiedon jakamista ja soveltamista, ideointi, käytettävyyttä ja uuden luomista. Jos lähdetään purkamaan ajatusta vanhan opettaja luennoi ja jakaa materiaalia -tyylin pohjalta, oppiminen ja ymmärtäminen heitetään opiskelijoille. Tenteissä tarvitsee muistaa, mitä on paperille kirjoitettu, ei välttämättä edes ymmärtää. Sinällään harmi, koska tällöin opittua tai muistettua asiaa on hankala soveltaa, saati sen perusteella ideoida ja kehittää jotain uutta. Toki tämä on monille opettajille ja opiskelijoille mieluisa menetelmä toimia, istuminen ja tentteihin luku takaa helposti käsityksen osaamisesta. Toki näin on myös mahdollista olla, mutta voisiko olla paremmin?

Käänteinen ajattelu ja opiskelu perustuu opiskelijoiden tekemään ja itse rakentamaan oppimiseen ja tiedon jäsentämiseen. Sen on todettuu olevan hyvä tiirikka silloin, kun opittua pitää soveltaa, arvioida ja sen perusteella ideoida, luoda uutta. Muistamisen osuus pienenee minimiin, miksi muistaa, kun tieto on nykyään kaikkialla, tarvitsee vain kännykkä taskusta ja  kaivaa tieto näkyviin. Jos jotain on unohtanut, on eväät tehdä vaihtoehtoja ja ratkoa ongelma pois päiväjärjestyksestä.

Olen puuhaillut vuosien saatossa enemmän ja vähemmän Flipped Classroom menetelmin. Omia huomioita on, että joskus se palkitsee todella, kun huomaa opiskelijan oivaltaneen, mistä on kysymys. Ajattelu ja kommunikaatio lisääntyy, ja tehtävien ratkominen. Selkeästi laajempi ymmärrys syntyy, kun opiskelija alkaa toimimaan niin, että paino on opitun analysoinnissa, arvioinnissa ja soveltamisessa. Toisin sanoen, osalle opiskelijoista tämä näyttäisi sopivan hienosti, syntyy hienoja vertaiskeskusteluja. Ongelma taas on se, että moni opiskelija joutuu pois mukavuusalueelta, istumisesta ja kuuntelemisesta, materiaalin vastaanottamisesta, eli perinteisestä luennoimisesta, kuuntelemisesta ja tentteihin lukemisesta: "ei opeteta, tehtävät ovat epäselviä". Olisiko osaltaan kumminkin niin, että asioita voisi pohtia ja ratkaisuja miettiä, kysyä opastusta ongelmaan jne? On tehtävä, johon ei ole annettu valmista vastausta.

Hienojen ajatusten keskiviikko. Toivottavasti tulevaisuudessa on mahdollista tehdä yhteistyötä Jari Välkkysen ja Birgitta Varjosen kanssa jossakin toisessa kehitystehtävässä.

Kohti innostavaa tiimi- tai projektiopiskelua

Aamulehteä selaillessa käteen sattui juurikin ajankohtainen aihe: tiimiopiskelu. Yksi kuuden viikon jakso on opiskeltu tiimeissä yhdistäen viisi lukion kurssia. Perusopetus uudistuu ja uutta kokeillaan.


Artikkelin perusteella jakso on ollut hyvin suunniteltu ja ilmeisesti myöskin toteutettu. Opiskelijapalaute 140 opiskelijalta on se, että noin sata on ollut hyvin tyytyväisiä, nelisenkymmentä suhteellisen tyytyväisiä ja muutama opiskelija on sanonut, ettei tiimiopiskelu sovi heille. Vastaavaa palautetietoa opettajien osalta artikkelissa ei mainittu.


Olisi mielenkiintoista tietää tarkemmin opiskelijoiden ja opettajien ajatuksista, suunnittelusta ja toteutuksesta. Myöskin oppimistuloksista. Jotenkin artikkelista välittyy yhteen hiileen puhaltaminen.


Erilaisia opetuskokeiluita on meneillään pilvin pimein. Viimeisen vuosikymmenen aikana niissä on yleensä ollut vahvasti mukana some eli sosiaalinen media. Tämä vaikuttaa siinä suhteessa erilaiselta, että lähtökohtana ei ole härpäkkeet vaan toimintatavat. Mielenkiintoinen juttu, tiedon ja opitun soveltaminen ja sen ero verrattuna perinteiseen tapaan vedetyillä kursseilla.


Valitettavasti artikkeli ei ole avoin Aamulehden sivuilla muuten kuin maksettuna, mutta alla kuvakaappaus maanantaisesta Aamulehdestä.

Kiikun ja kaakun, ollako vai eikö olla, mennäkö vai eikö mennä

En malta olla nostamatta tähän tekstivirtaan vasta tänään aikaiseksi saamaani blogin taustoitusta. On niin käsittämättömän monisyinen ja laaja asia. Löytyy tuolta yläpalkista.

Projektityö "tiilipalkit, kattoristikot, betonipalkit ja seinäelementit"

Pressuhalli eli työtila on nyt ollut pari viikkoa valmiina, loman jälkeen sinne lisätään valaistus, säteilylämmittimiä ja sähköpisteitä. On aika aloittaa harjoitustöiden tarkempi suunnittelu, suuntaviivat näihin pohdittiin ensimmäisellä kouluviikolla oppimisen palaute -tunneilla.


Projektiharjoituksiksi valittiin:


 -autotallinoven ylitys muuraamalla (kolme vaihtoehtoista ratkaisua),
-kattoristikoiden valmistus ja testaaminen (3 vaihtoehtoista ristikkoa),
-teräsbetonipalkkien  teko ja testaus (normaaliraudoitettu, aliraudoitettu ja jälkijännitetty) ja -ulkoseinäelementtien suunnittelu, rakentaminen ja testaaminen olosuhdekaapissa.


Työryhmiä on yhteensä yhdeksän, ja työskentely ryhmissä tapahtuu ryhmän jäsenten toimesta, muista ryhmistä voi vierailla toisissa työpisteissä ja tehdä myös muunlaisia töitä.


Työskentely pohjautuu PBL- malliin. Eli kahdeksan ensimmäistä tuntia töitä ideoidaan ja suunnitellaan yhdessä. Luonnosten pohjalta ryhmät päättävät itse ratkaisutapansa, ja ideointiin osallistuu myös opettajat. Ryhmien ideoinnin tuloksena tässä vaiheessa on mietityt ratkaisut, tarvittava materiaaliluettelo (katkaisuluettelo tms.) ja CAD-piirustukset töistä. Tavoitteena ei ole ymmärtää ja osata tarkkoja speksejä töistä, vaan oppia työtapaa, materiaalitietoutta, rakennetietoutta, tekemisen meiningin oppimista, määrälaskentaa, suunnittelemisen perusteita ja kokonaisen työn hahmottamista ja niin edelleen. Tavoite on se, että joululomaan mennessä työt on tehty, ja työselostukset ovat valmiit. Ja myös, että projektin kulkua, ongelmia, pulmia, asioita joita on opittu tai tulee oppia puidaan oppimispäiväkirjassa, varsin monella onkin blogi siihen käyttöön.


Töiden testaaminen


Osa töistä ehditään testate ohutlevykeskuksessa, ja osa testataan kevättalvella. Vaihtoehtoiset tiilipalkit koekuormitetaan tasaisella kuormalla murtumapisteeseen, kuten teräsbetonipalkit ja kattoristikot. Seinäelementit testataan olosuhdekaapissa eli mahdolllisimman normaaleissa käyttöolosuhteissa. Voimme säädellä lämpimän puolen lämpötilaa ja kosteutta, painesuhdetta rakenteen ylitse eli seinäelementtien eri puolilla ja kylmän puolen lämpötilaa ja tarvittaessa kosteutta.


Seinäelementit anturoidaan lämpötila- ja kosteusantureilla. Lisäksi elementtien pintoihin tehdään "tarkistusluukkuja", eli pääsemme testauksen aikana tutkimaan,  mitä elementtien sisällä näyttäisi tapahtuvan. Tavoitteena on myös tutkia, saammeko osassa seinäelementtien kevyimmistä eristeista elementin sisäisen konvektion mitatuksi (eristetilan ilma alkaa kiertämään). Luultavasti myöskin asennamme jonkinlaisen mahdollista elementin läpi virtaavan kosteuden  tutkimista selventävän astian tällaiseen tarkistuspisteeseen eli tuulensuojan reikään. Kylmälle puolelle.


Tarkemmin näistä töistä infoa tulee opiskelijoiden oppimispäiväkirjoihin (blogit). Uskon, että sieltä tulee erityisen hyvää blogitekstiä ja kuvia, opiskelijat tuntuvat erittäin motivoituneilta ja asiasta kiinnostuneilta. Kysyin aamulla projektin mielekkyyttä ja onko tällainen opiskelu mielekästä, palaute ryhmältä oli erittäin eritäin positiivinen.  Jäi sellainen tuntu, että ei tähän oikeastaan ole vaihtoehtoja.


Kirjallinen ja kuvallinen osuus


Videoita ja kaikkea muuta mahdollista voi myös käyttää.


Blogit: Aamulla pohdittiin sitä, että tosi kiva on lukea tällaista ajatuksen virtaa päivän kulusta, ja se kuuluu tämän tyyppiseen toimintaan. Tyyliin Kaisan ja Jussin kanssa leikattiin peltiä ja piirreltiin, sitten Jaska vei meiltä kynän ja homma tyssäsi tältä päivältä. Mutta, yritetään kehittyä samalla kirjoittajina ja analysoijina, ongelmien ratkojina. Blogit kaipaa myös näkyvää pohdintaa esimerkiksi kattoristikon naulauksista, miksi naulataan, minne pain ja minkälaisia rasituksia luultavasti on, miten rakenteet tulee käyttäytymään, kuinka nauloille ja liitoksille käy? Toisaalta jossain kohtaa tätäkin asiaa voisi testata pienellä liitoskappaleella, jo ennen ristikon naulaamista. Taustoitan tässä oppimisen ja ajattelun näkyväksi tekemistä.


Työselostus:


Lyhyesti, päätimme yhdessä:


Kukin tekee oman "laboratoriotyöselostuksen". Työselostus sisältää seuraavia kohtia:


1. Lähtötiedot, mikä on homman nimi, mitä haluaa testata (esim. purueristeinen yleisesti käytössä oleva seinä, tuplarunkoseinä jne.. Miksi ryhmä on juuri tästä on kiinnostunut?


2. Materiaalilaskelmat, piirustukset ja muut suunnitelmat


3. Työvälineet, menetelmät ja työturvallisuus


4. Materiaaliominaisuudet ja laatumääritykset


5. Työn teon ohje (työnsuoritus)


6. Testaaminen, mitä tapahtui, miksi?


7. Johtopäätökset työstä ja tuloksista


Ja sokerina pohjalla, pohdintaa käytetystä oppimismenetelmästä, ruusut, risut ja miten kehittäisin.

Päivän bloggaus

Viime perjantainen varsinainen palauteiltapäivä jäi väliin, kun tutkailimme puuta materiaalina. Tämä aihe toisaalta siksi, että alkoi epäilyttää, onko jo liikaa yleisiä, opintojen käynnistämisvaiheen tunteja. Toisaalta siksi, että pyörittelemme puuta tiistaisin työmaalla, ja aika pian aletaan suunnitella seinäelementtejä.

Toi edellinen blogaus liittyykin perjantaisiin oppimisen palaute -tunteihin. Siinä on konkretisoitu hienosti se, mihin suuntaan opiskelu eri kouluasteilla on muuttumassa. Tänään hesarissa vieraskynä -palstalla oli samaa asiaa yliopistomaailmasta. Meidän kannattaa yhdessä pohtia omaa työskentelyämme, kuinka meidän on viisasta järjestää opintomme.