Keskiviikkona oli todella miellyttävä palaveri kauppakamarin tiloissa. Osallistujina järjestäjä, työelämän edustajisto, Koulutuskeskus Tavastian ja Hamkin edustajia. Tavoitteena selvittää ja kehittää koulutuksen ja työelämän yhteistyötä ja vuoropuhelua.
Tavastialta yhtenä edustajana oli Jari Välkkynen. Hänen kanssaan toteutin vuosia sitten hankkeen, jonka tulokset jatkavat elämäänsä. Olennaisia asioita tuloksissa ovat oppilaiden, työelämän ja koulun tiivis yhteistyö, sosiaalisen median mahdollisuuksien hyödyntäminen ennen kaikkea hyvänä välineenä, työelämän ja koulutuksen tiivis vuoropuhelu ja integraatio. Myöskin valtakunnallisen pintakäsittelyalan opetussuunnitelman muutos on yksi osatuotos, ja työ jatkuu. Opettajayhteisön tiivis yhteistyö opetuksen järjestämisessä ja järjestelemisessä on myös merkittävä muutos siihen tilanteeseen, mikä monilla aloilla on käytänne. Kuulin Jarilta, että työmme tuloksia käytetään koulutuksessa jopa maapallon toisella puolella, Etelä-Amerikassa.
Pohdimme Jarin kanssa, miksi hanke onnistui. Ensiksikin, minulla oli tarve Jarin kaltaiselle toimijalle. Jarilla oli samanaikaisesti tarve juuri senkaltaiselle muutokselle ja mullistukselle, johon etsin ennakkoluulotonta toteuttajaa. Kolmas, ja merkittävin asia projektin onnistumiselle oli Opetushallituksen Minna Taivassalon vankkumaton ja täysi tuki asioille, joita teimme. Toisin sanoen, kun hiekkaa alkoi olla rattaissa kylliksi ja eteneminen oli pysähtyä, Minna ohjasi hanketta niin, että meidän toimintamahdollisuudet palautuivat. Toimijoilla pitää siis olla toimintaedellytykset kunnossa, muuten hankkeet ovat puuhastelua ilman sen kummempia tavoitteita.
Tutustuin tilaisuudessa Hamkin Birgitta Varjoseen, ja arvioimme, onko rakennustekniikassa mitään mahdollisuuksia toteuttaa jotain vastaavaa. Strategia sitä edellyttäisi, ideat ja osaaminen on, puuttuu resurssit ja mahdollisuudet: toimiva, eteenpäinmenevä ja -katsova moduulutiimi ja lisenssi, toisin sanoen puuttuvat kaikki edellytykset toimia, muu jo on. Toisin sanoen rakennusosasto ei lähde tähän kehitystehtävään.
Miksi miellyimme ajatukseen, jonka Jari Välkkynen esitteli meille tilaisuudessa? Ensiksi, se on juuri sitä, mitä Hamkin strategioihin on kirjoitettu. Toiseksi, se tukee sitä roolitusta, mitä tänä päivänä kaivataan opetuksessa ja oppimisessa. Kolmanneksi, se korostaa työelämäyhteistyötä ja työelämän sisältöjen ja ajatusten tuomista yhdeksi koulutuksen rutiiniksi. Neljäs iso pointti on sosiokonstruktivismi, viimeiset kymmenkunta vuotta hallinnut ajatus siitä, mitä on oppiminen. Sana sosio eli yhdessä, yhteistuumin tuli mukaan ehkä 2000-luvun alkupuolella. Sinänsä koulutuksessa on näin toimittu pidempään tietyillä aloilla, kun todettiin, että valmistuneet ja koulutetut ihmiset ovat kädettömiä ja sanattomia työelämään siirtyessään. Vertaa PBL eli ongelmalähtöinen oppiminen.
Toisin sanoen pohdittavana on ns. Flipped Classroom ajatus: Entisen luonnointityyppinen opetus korvataan tyylillä, mikä korostaa yhteistyötä, tiedon jakamista ja soveltamista, ideointi, käytettävyyttä ja uuden luomista. Jos lähdetään purkamaan ajatusta vanhan opettaja luennoi ja jakaa materiaalia -tyylin pohjalta, oppiminen ja ymmärtäminen heitetään opiskelijoille. Tenteissä tarvitsee muistaa, mitä on paperille kirjoitettu, ei välttämättä edes ymmärtää. Sinällään harmi, koska tällöin opittua tai muistettua asiaa on hankala soveltaa, saati sen perusteella ideoida ja kehittää jotain uutta. Toki tämä on monille opettajille ja opiskelijoille mieluisa menetelmä toimia, istuminen ja tentteihin luku takaa helposti käsityksen osaamisesta. Toki näin on myös mahdollista olla, mutta voisiko olla paremmin?
Käänteinen ajattelu ja opiskelu perustuu opiskelijoiden tekemään ja itse rakentamaan oppimiseen ja tiedon jäsentämiseen. Sen on todettuu olevan hyvä tiirikka silloin, kun opittua pitää soveltaa, arvioida ja sen perusteella ideoida, luoda uutta. Muistamisen osuus pienenee minimiin, miksi muistaa, kun tieto on nykyään kaikkialla, tarvitsee vain kännykkä taskusta ja kaivaa tieto näkyviin. Jos jotain on unohtanut, on eväät tehdä vaihtoehtoja ja ratkoa ongelma pois päiväjärjestyksestä.
Olen puuhaillut vuosien saatossa enemmän ja vähemmän Flipped Classroom menetelmin. Omia huomioita on, että joskus se palkitsee todella, kun huomaa opiskelijan oivaltaneen, mistä on kysymys. Ajattelu ja kommunikaatio lisääntyy, ja tehtävien ratkominen. Selkeästi laajempi ymmärrys syntyy, kun opiskelija alkaa toimimaan niin, että paino on opitun analysoinnissa, arvioinnissa ja soveltamisessa. Toisin sanoen, osalle opiskelijoista tämä näyttäisi sopivan hienosti, syntyy hienoja vertaiskeskusteluja. Ongelma taas on se, että moni opiskelija joutuu pois mukavuusalueelta, istumisesta ja kuuntelemisesta, materiaalin vastaanottamisesta, eli perinteisestä luennoimisesta, kuuntelemisesta ja tentteihin lukemisesta: "ei opeteta, tehtävät ovat epäselviä". Olisiko osaltaan kumminkin niin, että asioita voisi pohtia ja ratkaisuja miettiä, kysyä opastusta ongelmaan jne? On tehtävä, johon ei ole annettu valmista vastausta.
Hienojen ajatusten keskiviikko. Toivottavasti tulevaisuudessa on mahdollista tehdä yhteistyötä Jari Välkkysen ja Birgitta Varjosen kanssa jossakin toisessa kehitystehtävässä.
